Luonto on kovilla ympäristön muuttuessa

Ympäristön muutokset ja ilmastonlämpeneminen ovat tutkijoiden suurimpia huolenaiheita tänä päivänä. Muutokset luonnossa ja ympäröivässä maailmassa ovat paljon muutakin kuin ilmasto- ja kasvillisuusalueiden mullistuksia ja leutoja talvia, sillä ympäristöongelmia tarkastellessa puhutaan usein globaaleista ilmiöistä. Historia tuntee monia kylmiä ja lämpimiä ajanjaksoja, eikä maltilliset muutokset ilmastossa ole lainkaan harvinaisia, pikemminkin luonnollisia, mutta ihmiskunta on omalla kuluttavalla ja saastuttavalla käytöksellään jouduttanut tarpeettomasti ilmastosyklien luonnollista kiertokulkua. Ympäristöongelmat konkretisoituvat, kun eläinlajeja kuolee sukupuuttoon ja ihmisen elintila kapenee.

Ei tarvitse mennä kauaksi menneisyyteen, kun ympäristöongelmista puhuttiin vielä monen akateemikonkin suulla vähättelevästi ja teoriapohjalta. “Ehkä joskus tulevaisuudessa” -puheet ovat muuttuneet täydeksi todeksi ja tietoisuus ympäristön todellisesta tilasta on lisääntynyt valtaväestön keskuudessa. Vastakkaisia näkemyksiä tosin löytyy yhä, mutta huomattavasti suurempi osa ihmisistä tunnistaa ilmastonlämpenemisen merkit ja ympäristöongelmien olemassaolon. Myös yritysmaailmassa on alettu vaalimaan vihreää ajattelutapaa, mutta suurimman ongelman muodostavat kehittyneiden maiden teollisuusyhtiöt, joissa päästörajoituksiin suhtaudutaan usein löyhällä asenteella.

Lämpötila nousee

Ilmaston lämpeneminen on monissa ympäristökeskusteluissa synonyymi kaikille ilmasto-ongelmille. Se onkin iso osatekijä, kun puhutaan ympäristön muuttumisesta, sillä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa lukuisia muitakin ongelmia. Jos kuitenkin tarkastellaan puhtaasti ilmaston lämpenemistä omana ilmiönään, tarkoitetaan juuri planeetan keskilämpötilojen nousemisesta. Se näyttäytyy arjessa paitsi helteisempinä kesinä ja leudompina talvina, mutta myös myrskyisinä syksyinä, sillä kovat helteet ja kovat ukkoset kulkevat usein käsi kädessä. Pysyvästi muuttuvat lämpötilat aiheuttavat paikallistasolla ongelmia muun muassa maanviljelijöille.

Lämpötilan nousulla on toki myös suoria vaikutuksia ihmisten elämään. Kesän 2018 poikkeuksellisen pitkäjaksoiset helteet jäivät takuulla monen mieleen konkreettisena todisteena siitä, että Suomen ilmasto ei ole enää sitä, mitä se vielä 1990-luvulla syntyneiden lapsuudessa oli. Yli 30 asteen helteet saivat aikaan piikin tuuletin- ja ilmalämpöpumppukaupassa ja lisääntyneet sähkölaitteet vain nostivat sähkönkulutusta. Vaikka viime kesän kaltaisia intiaanikesiä ei välttämättä hetkeen nähtäisikään, voidaan Suomessa jo oletusarvoisesti odottaa lämpimämpiä kesäilmoja kuin menneinä vuosina.

Jäätiköt sulaa

Havainnollistavat kuvat ja videot ovat tärkeitä välineitä silloin, kun halutaan levittää tietoisuutta ympäristön nykytilasta. Satelliittikuvat hiljalleen häviävistä napajäätiköistä levisivät vuosia sitten kulovalkean tavoin eri medioissa, ja silloin ympäristökeskustelun keskiössä oli otsonikerroksen oheneminen. Ongelma ei ole hävinnyt mihinkään, mutta tilanteen parantamiseksi on tehty paljon maailmanpoliittisia linjauksia. Sulavat jäätiköt kuvaavat ehkä kaikista parhaiten konkretian tasolla, mitä ilmaston lämpeneminen oikeasti tekee planeetalle ja sen ekosysteemille. Se on maapallon lämpenemisestä johtuvista johdannaisvaikutuksista tärkeimpiä.

Jäätiköiden sulaminen on ensisijaisesti ilmaston lämpenemisen seuraus, mutta napajäätiköiden häviäminen tuottaa itsessään lisää ongelmia. Eläinten, kuten jääkarhujen ja pingviinien asumukset häviävät, kun niiltä katoaa kirjaimellisesti maa, tai pikemminkin jää, jalkojen alta. Sen lisäksi sulamisvesistä johtuva vedenpinnan nousu taas aiheuttaa ongelmia alavissa satamakaupungeissa. Esimerkiksi Alankomaissa on jo vuosisatoja asuttu hyvin lähellä merenpintaa, mutta vasta nyt on syntynyt suuri ja todellinen uhka siitä, että rannikkoseutujen asumukset jäävät nousevan vedenpinnan alle jossain vaiheessa.

Happipitoisuus laskee

Tietyt ympäristöongelmat ovat kumulatiivisesti kertyneitä, välillisiä seurauksia pitkään jatkuneesta luonnonvarojen ylikäytöstä ja ympäristön kuormittamisesta päästöillä. Samaan aikaan osa ihmisten teoista vaikuttaa ilmastoon suoraan, joista pahin esimerkki on sademetsien hakkaaminen. Moni on takuulla kuullut sanonnan “sademetsät ovat Maan keuhkot”, ja käytännössä se tarkoittaa, että viherkasvit, tai tässä tapauksessa valtavat sademetsäalueet, sitovat ilman hiilidioksidia itseensä ja auringonvalon avulla tuottavat happea ilmakehään. Samaan ilmiöön perustuu myös viherkasvien raikastava vaikutus kodeissa. Sademetsien kohdalla mittakaava on vain moninkertainen.

Sademetsät ovat olleet maapallon oma keino poistaa ilmakehästä hiilidioksidia, jota siis syntyy luonnostaan, kun ihmiset ja eläimet hengittävät ulos, mutta eritoten hiilipohjaisten aineiden polttamisen yhteydessä. Teollisuuden tuottamien päästömäärien takia sademetsät eivät ole kyenneet käsittelemään valtavaa hiilidioksidimäärää ja täten ilmakehään jää enemmän hiilidioksidia. Asiaa ei lainkaan helpota se, että metsiä kaadetaan armotta hehtaarikaupalla teollisuuden ja maanviljelysten tieltä. Kaikki viherkasvit toki yhteyttävät koko ajan, mutta Etelä-Amerikan jättimäiset sademetsäalueet ovat ekosysteemille elintärkeitä.

Vesistöt rehevöityvät

Ympäristöongelmat tuovat mukanaan monia ongelmia vesistöihin, myös muihinkin kuin valtameriin. Varsinaisen roskaamisen lisäksi rehevöitymisestä on seurannut paikoitellen suuria ongelmia. Rehevöitymisellä tarkoitetaan sitä, kun kasvillisuus saa liikaa ravinteita ja näin ollen kasvien oma tuotanto lisääntyy. Maataloudessa käytetyt lannoitteet ovat suurimpia syypäitä ojien ja pienten laskujokien rehevöitymiseen, mutta jälleen kerran syyttävä sormi osoittaa suurteollisuutta kohti. Huolimattomat päästöt vesistöön aiheuttavat vesikasvien liikakasvua ja jopa kokonaisten virtausten pysähtymistä, ja sitä kautta ongelmia kalakantoihin.

Smog tappaa eliöitä

Maapallon väestö muuttaa yhä suuremmalla joukolla maaseuduilta kaupunkeihin, jolloin kaupunkien tuottamat päästöt myös lisääntyvät. Savusumu eli smog on todellinen ympäristöongelma ja terveyshaitta maailman suurimpien kaupunkialueiden, kuten Lontoon ja Shanghain alueilla. Ilmiössä on kyse siitä, että ilmansaasteet jäävät kaupungin yläpuolelle leijumaan sumupilven tavoin, jolloin asukkaat joutuvat hengittämään haitallisia partikkeleita päivästä toiseen. Savusumu estää auringonvalon pääsemistä katutasolle, jolloin kasvit kuolevat. Lopulta happea tuottavia kasveja ei enää ole ja happipitoisuus suurkaupungeissa laskee entisestään.

Leave a Comment