Ilmaston lämpeneminen

Ilmastonmuutos näkyy esimerkiksi maailmanlaajuisena lämpenemisenä ja tässä artikkelissa keskitytään tähän ilmiöön ja sen vaikutuksiin. Ilmaston lämpenemisellä viitataan viime vuosikymmenten aikana toteutuneeseen maapallon alailmakehän ja merien keskilämpötilan nousuun sekä myös arvioituun nousun jatkumiseen. Populaarissa keskustelussa ilmaston lämpenemiseen viitataan joskus myös ilmastonmuutoksena, jonka osa ilmaston lämpeneminen siis on. Ilmastonmuutos näkyy ilmaston lämpenemisen lisäksi mm. alueellisina sateisuuden, lämpötilan sekä tuulisuuden muutoksina. Tämän lisäksi valtamerien pinnan nousu on osa ilmastonmuutoksen aiheuttamia ilmiöitä.

1900-luvun aikana maanpinnan läheisen ilman lämpötila nousi maailmanlaajuisesti katsottuna keskimäärin 0,74 ± 0,18 °C. IPCC (eli hallitustenvälinen ilmastopaneeli) katsoo suorien havaintojen perustella, että ilmaston lämpeneminen on kiistaton fakta ja johtuu suurimmalta osalta erittäin todennäköisesti (95% todennäköisyys) ihmisten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Maapallon lämpenemistä ovat hillinneet pienhiukkaset eli aerosolit, jotka ovat syntyneet ihmisten toiminnan seurauksena. Aerosolit ovat pitäneet piilossa suuren osan kasvihuonekaasuista aiheutuneesta lämpenemisestä, mutta tulevaisuudessa tämän varaan ei voi enää laskea.

Miten suuri rooli Auringolla on?

Kenties vastoin yleistä uskoa, Aurinko ei säätele lämpötilan yleistä kehitystä maapallolla. Sen sijaan kasvihuonekaasujen lisääntymisestä johtuva keskilämpötilan nousu on merkittävin tekijä, joka vaikuttaa tulevaisuudessa mitattaviin lämpötiloihin. Auringon aktiivisuudesta kertovat mm. auringonpilkut, joiden määrä vaihtelee. Kun pilkkuja on runsaasti, on Aurinko aktiivisimmillaan ja säteilee hieman lämpimämmin. Vaihtelu tapahtuu 11 vuoden jaksollisuuden mukaan ja säteilyn voimakkuudessa mitattuna ero huippukauden ja alimpien lukemien välillä on ainoastaan noin 0,1 prosenttia. Tämä aiheuttaa maan keskilämpötiloissa vain noin 0,1 °C muutoksen.

Tämä muutos on niin pieni, että se peittyy muista syistä johtuvan lämpötilanvaihtelun alle. Tämän lisäksi vaihtelu on melko säännöllistä, eli Auringon pilkkuvaihtelusta ei jää paljoa jäljelle pitkäaikaisessa ilmastonmuutoksessa. IPCC:n näkemyksen mukaan Auringon lämmittävä vaikutus maapallolla viimeisen 250 vuoden aikana tapahtuneeseen keskilämpötilan nousuun on ollut vain muutamia prosentteja kasvihuonekaasujen lisäyksestä johtuvasta lämmitystekijästä. Tämän lisäksi voidaan sanoa, että Auringon hiukkassäteily ei havaintojen mukaan vaikuta maapallon ilmasto-olosuhteisiin siitä huolimatta, että se vaikuttaa melkoisesti avaruussäähän maapallon ulkopuolella.

Ilmasto on aina vaihdellut, onko nyt kuitenkin huolestuttava?

Joskus saattaa törmätä kommenttiin, jossa todetaan, että ilmasto on aina vaihdellut ja siksi ei kannata huolestua. On kuitenkin muistettava että luonnollinen vaihtelu on ollut suhteellisen vähäistä jääkauden jälkeen, eli olemme sopeutuneet nykyiseen ilmastoon. Ilmasto on toki vaihdellut koko maapallon olemassaolon ajan, mutta muutokset ovat olleet hitaita. Kun viimeinen jääkausi oli kylmimmillään, maapallon keskilämpötila oli arviolta kuusi astetta nykyistä kylmempi. Pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa on odotettavissa muutos, joka on suuruudeltaan samaa luokkaa, mutta lämpimämpään suuntaan.

Erona aiempaan on kuitenkin se, että tämä muutos tapahtuu nopeasti, eli muutaman sadan vuoden aikana. Mikäli muutos tapahtuu liian nopeasti, ihmiset ja maapallon ekosysteemit eivät kykene sopeutumaan siihen tarpeeksi nopeasti. Mikäli muutoksen annetaan jatkua, on mahdollista, että seurauksena on vaikutuksia, joita ei vielä osata edes arvioida. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä koska ilmastonmuutos aiheutuu ihmisten toimien johdosta, on ihmisillä mahdollisuus vaikuttaa siihen. Seuraavassa luvussa luodaan katse siihen, millainen maapallon ilmasto on 50 vuoden päästä.

Millainen ilmasto on 50 vuoden päästä?

Vuodesta 1880 lähtien maapallon lämpötila on noussut keskimäärin 0,85 astetta (Suomessa ja muualla Euroopassa jopa hieman enemmän). Arvioiden mukaan maapallon keskilämpötila tulee 50 vuoden päästä olemaan keskimäärin 1-3 astetta enemmän kuin vuosina 1981–2010. Tämä riippuu kasvihuonekaasujen tulevista päästöistä. Lämpötila ei kohoa tasaisesti eri puolilla maapalloa eikä eri vuodenaikoina. Pohjoisten leveysasteiden alueet lämpenevät eniten talvisin. Talvet Pohjois-Euroopassa lämpenevät arvioiden mukaan 2060-luvulle saavuttaessa 2-7 asteella. Kesäisin Euroopassa tulevat yleistymään helleaallot.

Monissa paikoissa ympäri maapalloa ympäristön ja ihmisten sopeutumista ilmastonmuutokseen vaikeuttaa se, että lämpenemisen ohella myös sateiden esiintymiseen tulee muutoksia. Sademäärät maapallolla tulevat keskimäärin kasvamaan, mutta Aasiassa ja Afrikassa tiheästi asuttuja alueita uhkaa entistä pahempi vesipula. Tähän vaikuttavat kuivat kaudet ja yleistyvät veden laatua heikentävät tulvat. Alavat rannikkoalueet ja saaret puolestaan kohtaavat ongelmia valtamerenpinnan noustessa ilmaston lämpenemisen myötä. Euroopan (ja etenkin Välimeren maiden) kesät kuivuvat vielä nykyisestä. Keski-Euroopassa tulvat tulevat yleistymään vähenevistä sateista huolimatta.

Ovatko tutkijat samaa mieltä?

Usein kuulee kommentteja siitä, että tiedeyhteisö ei ole yksimielinen ilmastonmuutoksesta. Tosiasia on, että tiedeyhteisössä vallitsee yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia. Monet eri tieteenalat tutkivat ilmastonmuutosta erilaisissa aikaskaaloissa sekä eri menetelmillä. Osa tutkijoiden välillä olevista näkemyseroista voidaan selittää sillä, että fysikaalisiin ilmiöihin perustuva mallintaminen ei kohtaa tilastollisen lähestymistavan kanssa. Toinen huomioitava seikka on se, että ilmastonmuutoksen aiheuttama riski näyttäytyy erilaisena, mikäli asiaa tarkastellaan vuosimiljoonien perspektiivistä, jolloin ihmisiä ei vielä ollut maapallolla.

Onko ilmaston lämpeneminen vakava ongelma?

Lyhyesti vastattuna: kyllä on. Joidenkin tutkijoiden mukaan se on jopa ihmiskunnan vakavin ongelma. Mikäli ilmastonmuutosta ei pystytä hillitsemään, se aiheuttaa riskejä hyvinvoinnille sekä myös luonnon monimuotoisuudelle maapallolla. Lisäksi pitää muistaa, että haavoittuvuus ilmastonmuutokselle, sen vaikutukset ja toipumiskyky vaihtelevat suuresti eri maiden sekä ihmisryhmien välillä. Ilmastonmuutos tuo paljon uhkia, mutta myös joitain positiivisia vaikutuksia. Näistä positiivisista vaikutuksista voidaan mainita vaikkapa se, että kasvukausi pitenee Pohjois-Euroopassa ja tämän lisäksi merenkulku pohjoisilla merialueilla tulee helpottumaan.

Leave a Comment