Hiilijalanjälki ja kuinka sitä pienennetään

Kaikesta, mitä ihmiset tekevät, jää jälki luontoon, ympäristöön tai ilmastoon. Termi “hiilijalanjälki” kuvaakin yksilöiden ja yritysten aiheuttamaa negatiivista vaikutusta ympäristöön. Pitkään on jo tiedetty, että eniten hiilipäästöjä aiheuttavat ihmisten teot ja valinnat (esimerkiksi yksityisautoilu, runsas tuotantolihan syönti ja lentomatkustaminen), mutta vasta 2000-luvulla arkistenkin asioiden ympäristövaikutuksia on tosissaan alettu mittaamaan ja arvioimaan. Hiilijalanjälki tuo kuluttajien ympäristövalinnat konkretian tasolle, kun aiemmin vihreän ajattelutavan levittäminen on ollut käytännössä globaalien päästötasotilastojen ja lämpötilakäyrien varassa.

Hiilidioksidi on kasvihuonekaasuista yleisin. Sen pitoisuudet ilmakehässä verrattuna muihin kaasuihin ovat niin suuria, että se on myös samalla haitallisin päästökaasuista. Puhuttaessa hiilijalanjäljestä tarkoitetaan usein käytännössä hiilidioksidijalanjälkeä, mutta tieteellisemmissä laskelmissa muutkin kaasut otetaan huomioon. Hiilidioksidista tekee haitallisen se, että se syrjäyttää ilmassa happea ja voi pahimmillaan jopa tukehduttaa ihmisen. Luonnossa kaasulla on kuitenkin tilaa lähes rajattomasti, joten välittömiä kuolemia ilmakehän hiilidioksidi ei aiheuta. Jokaisen on kuitenkin syytä tarkkailla hiilijalanjälkeään, jotta kasvit ja eläimet voivat tulevaisuudessakin hyvin.

Ruokavaliolla on iso vaikutus luontoon

Jos ihminen haluaa pienentää hiilijalanjälkeään, tulee hänen ihan ensimmäiseksi kiinnittää huomio ruokavalioonsa. Jotkut ravintolat mainostavat tiettyjä annoksiaan “hiilikompensoituina” tai “ympäristöystävällisinä”. Käyttipä annoksista mitä nimeä hyvänsä, niitä yhdistää se, että niiden tuotanto- ja valmistusketjussa on kuormitettu luontoa poikkeuksellisen vähän. Ympäristöystävällinen ruoka-annos ei siis tarkoita pelkästään sitä, että kokki on kypsentänyt annoksen induktiotasolla kaasulieden sijaan, vaan päästökompensoidun annoksen raaka-aineet ovat joko lähituotettuja tai kasvisesongin mukaisia kasviksia ja logistiikkaketju on mahdollisimman ympäristöystävällinen.

Yksittäiset kuluttajat voivat samaan tapaan vaikuttaa omilla ostopäätöksillään kestävän kehityksen edistymiseen. On jo yleisesti tiedossa, että lihatuotanto aiheuttaa paljon hiilipäästöjä. Karjan tuotannossa tarvitaan maata paljon enemmän kuin maanviljelyssä, sillä varsinaisten eläinten asumusten lisäksi teuraseläimille tulee kasvattaa riittävästi laidunnettavaa peltoa. Ravinnontuotanto eläimille kasvattaa lihateollisuuden hiilijalanjälkeä, mutta haitallisuus ympäristölle näkyy muissakin seikoissa: päästöihin vaikuttavat myös kuljetus-, jalostus-, varastointi- ja jakeluvaiheet. Lihantuottajien tulee varmistaa kylmäketjun jatkuvuus siihen asti, kunnes tuotteet ovat kaupan hyllyllä ja se lisää sähkön kulutusta.

Kauramoottorilla pääsee vihreämmin

Ruokavalion lisäksi toinen suuri tekijä hiilijalanjäljen kokoon on autoilu. Yksityisautoilun merkityksestä ympäristöongelmiin on puhuttu jo vuosia ja joukkoliikenteen ja kimppakyytien suosimista on pyritty erilaisilla tavoilla kannustamaan. Joillain isoilla työpaikoilla on kimppakyytiläisille varattu omia parkkipaikkoja lähempää ulko-ovia ja toisinaan näkee myös pelkille vähäpäästöisille autoille suunnattuja pysäköintiruutuja. Suomen maanteillä ei ole ainakaan toistaiseksi otettu käyttöön Yhdysvalloista tuttuja kimppakyytikaistoja, mutta bussikaistoja maastamme sen sijaan löytyy kiitettävän paljon. Sähkö- ja hybridiautokannatkin ovat pienessä nousussa.

Suomi ja koko maailma tulee olemaan vielä pitkään riippuvainen polttomoottorikäyttöisistä ajoneuvoista, sillä sähköautojen latauspisteitä on vielä auttamatta liian vähän jokapäiväiseen käyttöön. Perinteinen autoteollisuus hankaa myös muutoksia vastaan, sillä jokainen ostettu ekologinen auto on heidän myynneistään pois. Autonvalmistajien mainetta ei kuitenkaan ole parantanut viime aikaiset päästömittaushuijaukset. Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa oma auto on monille välttämättömyys, mutta niin sanottua turhaa ajoa tulee välttää. Polkupyörää voi sen sijaan käyttää vapaa-ajan ajeluun surutta – siinä kuntokin kasvaa samalla.

Matkustaminen kannattaa, mutta kohtuus kaikessa

Yksityisautoilu ei ole suinkaan ainoa matkustusmuoto, joka on nostettu tikunnokkaan ympäristöjärjestöissä. Lentomatkustaminen lisääntyy globaalissa mittakaavassa jatkuvasti, vaikka maapallon tulevaisuuden kannalta kehityskäyrän tulisi näyttää mieluummin alaspäin. Joukkoliikenne on lentämistä lukuun ottamatta aina yksityisautoilua ympäristöystävällisempi vaihtoehto: bussien, junien, metron tai raitiovaunun aiheuttamat päästöt jaetaan aina matkustajien kesken tasan, jolloin hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin matkatessa omalla autolla yksin. Lentokoneiden päästöt ovat puolestaan autoiluunkin verrattaen valtavat ja kun pelkästään Suomen vuotuiset lentomatkustajamäärät lasketaan kymmenissä miljoonissa, on päästöongelma todellinen.

Vuonna 2016 maailmassa tehtiin arviolta 3,7 miljardia lentomatkaa. Niistä valtaosa on ollut vapaa-ajan lomamatkoja eli “ylimääräisiä” matkoja. On laskettu, että yksi edestakainen lento Suomesta Thaimaahan voi tuottaa jopa yli 1700 kilogramman hiilipäästöt. Suomalaisen autoilijan keskimääräinen päästölukema vuodessa on noin 2000 kilogrammaa, joten lentoyhtiöillä on vielä valtavan pitkä matka kohti hiilineutraaliutta, joka on koko alan yhteinen tavoite vuoteen 2020 mennessä. Oli tavoite utopiaa tai ei, keinoja päästöjen hillitsemiseen tarvitaan kipeästi.

Materiaaleihin huomiota

Muovi on synteettisesti valmistettu materiaali, joka ei maadu, eikä sitä voi kovin hyvin jatkohyödyntää. Joitain muovimateriaaleja voi kierrättää, mutta useimmiten kaikki muoviset pakkausmateriaalit päätyvät surutta sekajätteeseen. Muovi siis kuormittaa kaatopaikoilla ympäristöä, mutta myös sen valmistus käy luonnon päälle. Muovin valmistamiseen ja muovaamiseen sisältyy monia prosesseja, jotka aiheuttavat suuria hiilipäästöjä, kun otetaan huomioon koko maailman muoviteollisuuden kokoluokka. Suosimalla puu-, pahvi- ja paperivalmisteita kuluttaja tukee samalla kestävää kehitystä ja pienentää omaa hiilijalanjälkeään.

Vaatteet vai aatteet?

Raaka-ainevalinnat ylipäätään ovat tärkeitä luonnonsuojelumielessä, olipa kyseessä sitten elintarvikkeet, kulutusesineet tai vaatteet. Kuluttajan näkökannalta halpatuotantomaissa massatuotetut edulliset vaatteet ovat puhtaasti taloudellisesti ajatellen paras vaihtoehto, mutta ympäristön kannalta olisi parempi suosia paikallisesti tuotettuja, kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita. Kotimaisten vaatteiden hintalappu on isompi, mutta valmistusaineet ympäristöystävällisempiä ja koko toiminta muutenkin eettisempää. Hiilijalanjälkeen vaikuttaa siis myös se, mitä päällensä pukee. Kierrättäminen on tässäkin asiassa tärkeää ja kirpputorilta vaatteensa ostamalla säästää sekä rahaa että luontoa.

Leave a Comment